Väliaikainen, mutta koti kuitenkin

Leenan ja Panun opiskelijakaksio Hospassa on sisustettu pohjoismaisen modernisti. Uutta ostetaan vasta siihen oikeaan kotiin. 


Kun Leena Leikas ja Panu Huovila saivat vuokratarjouksen Hospan kaksiosta, olivat he ensin sitä mieltä, etteivät edes käy katsomassa asuntoa; onhan talo jo aika vanha. Toiveissa oli saada hyväkuntoinen asunto uusista Ratapihan tai Kotiraiteen taloista. Hospan asunnon siisteys kuitenkin yllätti iloisesti.
- Päätimme heti sisään astuessamme, että tästä tulee meidän ensimmäinen yhteinen kotimme. Hyväkuntoinen ja sijainniltaan aivan erinomainen.
- Oikea kotimme on kuitenkin se, jonka joskus opiskelujen jälkeen ostamme.

Tietty väliaikaisuus on heijastunut sisustukseen.
- Emme ole hankkineet paljon uusia huonekaluja sen takia, että ne eivät ehkä sovikaan tulevaan kotiimme, sanoo Panu.
Hän on tosin juuri se osapuoli, joka ehdottelee uutuuksien hankkimista:
Kuten: Isompi tv pitäisi saada. Sohva on hyväkuntoinen ja siisti, mutta se ei ole vuodesohva, jossa vieraiden olisi hyvä nukkua.

Leena puolestaan jarruttelee  ja on säästäväisempi. Perheen pomo, omien sanojensa mukaan.
Kylässä oleva ystävä Carolina sekä Panu paljastavat, että Leena ostaa, jos alennuksesta jotain löytää. Niin kuin Ikeasta henkilökunta-alennuksella ostettu matto ja kaunista valoa tuova massiivinen jalkalamppu. Panu ostaa mieluummin kalliimpaa ja laadukasta.

Kasvatustiedettä opiskelevan nuorenparin asunto on klassisesti ja pohjoismaisen selkeästi sisustettu: valkoista, harmaata, punaista ja ripaus mustaa.

- Sisustimme, jotta tämä näyttäisi kodilta, ei kolkolta. Tyyli on enemmän Leenan standardien mukaista kuin minun, koska tiedän, että se on hänelle tärkeää, Panu kertoo.

Entä haluaisitte muuttaa jotakin kodissanne?
- Lontoo- ja New York -tauluihin emme ole ihan tyytyväisiä, mutta niiden vaihdon aika ei ole vielä, Leena muistuttaa.
Toisesta taulusta he nappasivat kuitenkin huoneiden värimaailmaa: punaista ja harmaata.

Leikas-Huovilan koti on hämmästyttävän siisti. Niin siisti, että Leenan kummipojan, Viisikuisen Eemilin on hyvä ryömiä pitkin lattioita ja pureskella kummitädin sukkia.Irtotavaroita ei löydy pöydiltä eikä edes keittiön työtasoilta.
- Pidämme molemmat järjestyksestä, eikä meidän ole koskaan tarvinnut  keskustella, kumpi siivoaa. 

KOASSI-lehti

Valitse julkaisun artikkeli liu'uttamalla painiketta.